Taustateoriaa: Seikkailukasvatus

Mikä ihmeen seikkailukasvatus? Opetellaanko siinä olemaan Indiana Jones? Vai onko se jotain neohippien höpötystä? kumpikin arvaus meni kutakuinkin oikein, muttei ihan.

Mitä on seikkailukasvatus

Seikkailukasvatuksella tarkoitetaan mitä tahansa tavoitteellista ja ohjattua toimintaa joka tapahtuu seikkailullisessa ympäristössä. Sen tarkoituksena on antaa seikkailijalle aitoja kokemuksia ja itsensä ylittämisen tunteita. Seikkailukasvatuksesta voidaan käyttää myös termiä elämyspedagogiikka.

Tutusta ja totutusta ympäristöstä poistuessaan ihmisellä on edessä paljon uusia tilanteita joissa täytyy soveltaa täysin uusia ajatus- ja toimintapoja. Seikkailija haastetaan ottamaan vastuuta toiminnastaan uusien haasteitten äärellä. Tavalla tai toisella seikkailukasvatus tähtää ihmisenä kehittymiseen.

Historiaa: Kurth Hahn

Seikkailukasvatuksesta ei voi puhuakkaan mainitsematta koko homman kantaisää. Hän oli se kuka näki (oman aikansa) nuoret veltostuneina paskahousuina ja päätti ottaa remelit omiin käsiin. Hän oli se kenen mielestä elämä oli kaikilla käynyt aivan liian mukavaksi ja helpoksi. Hän oli voimaantuneitten Godfather, elämyksien Grandmaster ja seikkailijoitten Aleister Crowley. Hän oli trve kvlt! 

Hyvät seikkailijat ja seikkailijattaret

tättäräräärärää

Kurt Hahn! 

Hahn (1886–1974) oli siis elämyspedagogiikan uraauurtava tekijä, joka näki yhteiskunnan sairaana ja tukahduttavan nuorten kehityksen. Hän näki nuorissa tulevaisuuden mutta nykyiset tavat ja helpottunut elämä vain jostain syystä otti niin pahasti pannuun. Omaaloitteisuus ja yritteliäisyys puuttui kokonaan, yleistä elämännälkää ei ollut ollenkaan. Liiallisten virikkeiden ja ärsykkeiden tuloksena itsekuri oli rappeutunut ja ainainen kiire ja tehokkuusajattelu taas söivät myötätuntoa ja sääliä.

Hahnin neljä elementtiä

Hahn käytti pedagogiikassaan neljää eri elementtiä:

  fyysinen harjoitus

parantaa rohkeutta, kuntoa ja kestävyyttä

  projekti

vetoaa mielikuvitukseen, auttaa suunnittelemaan, organisoimaan ja kestämään rasitusta

  retki

harjoittaa omaaloitteisuutta, itsensä voittamista ja päätöksentekokykyä

  pelastuskoulutus

opitaan ottamaan vastuu muista ihmisistä ja arvioimaan riskejä

Vuonna 1940 Hahn tapasi Jim Hoganin, nuorisotyöstä kiinnostuneen nuoren historianopettajan. Yhdessä nämä veijarit suunnittelivat ja kehittelivät uutta paikkaa, missä nuorten kanssa toteuttaa perinteisen luokassa istumisen sijaan ulkona tapahtuvia kursseja. Nimen koko hommalle antoi laivanrakennusyhtiön johtaja Lawrence Holt, joka toimi rahoittajana koko sirkuksessa. Nimeksi tuli Outward Bound. 

lähde:

http://www.outwardbound.fi/outward-bound/historia-ja-kurt-hahn

Matka tärkeämpi kuin päämäärä

Seikkailukasvatuksessa ei niinkään se päämäärä ole kaikkein tärkeintä, vaan se matka kuinka sinne päästään. Matkan aikana eteen tulevat haasteet ja ongelmat pyritään saamaan haastajalle voimaannuttavina kokemuksina. Ei siinä paljoa ehdi korkeita paikkoja pelkäämään, kun oletkin jo puolessa välissä laskeutumassa köydellä pitkin viljasiiloa.

 

Elämyksen ja kokemuksen ero

Seikkailukasvatuksen mukana tulee vastaan erilaisia kokemuksia, ellei jopa elämyksiä. Ero niiden välillä on kuin pepsillä ja kokiksella, eli täysin eri asioita. Elämys on huomattavan paljon enemmän kuin pelkkä kokemus. Se on kokemus potenssiin yheksäntuhatta

Asiahan on hyvin subjektiivinen, jokainen kokee elämyksen eri tavalla ja kaikille jotkin asiat eivät vain tuo samoja viboja kuin toisille. Hyvin arkiselta vaikuttavat asiatkin voivat joillekkin tuoda elämyksen tunteita; harrastukset, sukulaisten/ystävien näkeminen, ruoanlaito, you name it. Kaikki asiat ovat tuttuja ja totuttuja.

On mahdollista kuitenkin luoda puitteet joissa ”aito” elämys voi tapahtua.

Helpoin tapa saada elämyksiä ja onnistumisen tunteita on poistua mukavuusalueelta eli tilasta, jossa kaikki on hyvin ja tehty totutulla tavalla. Heitetään se hedonismi roskiin ja nukutaankin seuraava yö lasinsirujen päällä! Mitäs sitten, kun ei ollakkaan niissä tutuissa ja turvallisissa kuvioissa, jotka kohdataan joka päivä? Kun ei ollakkaan enää vain sivustaseuraajina vaan itse tekijöinä? Otetaan isompi harppaus pois totutuista rutiineista ja puristetaan itsestä ne viimeisetkin jaksamisen rippeet ulos. Nämä voivat synnyttää vahvoja onnistumisen tunteita, joidenka kautta syntyy elämyksiä. 

Suosittelen :)

Jos koulun penkillä, luennolla tai whatever tylsällä opinahjolla ei meno kiinnosta ja homma ihan nykimällä nykii, niin sillehän ei sitten mahda mitään. Meikäläisellä kävi vaan niin uskomaton tsägä, kun pääsinkin kouluun jossa on seikkailukasvatusta. Tylsäähän tässä ei ookkaan ehtiny olemaan.

http://www.seikkailukasvatus.fi/fi/etusivu/