Arkielämässä tapahtuvat muutokset voivat verottaa fyysistä ja henkistä hyvinvointia joskus hyvin rankallakin kädellä. Tai sitten kaikki on vaan niin samanlaista ja puuduttavaa, jossa löytää itsensä stressin ja kiireen keskeltä kypsyneenä kaikkeen ympärillä olevaan. Asiat junnaavat paikoillaan ja ylipäätänsäkki on rutisemista monestakin asiasta. Pitäisi aikaa löytää myös omille ajatuksilleen ja olla vaan. Millaista olisi jos tarvitsisi huolehtia vain syömisestä ja tarpeen tullen myös lepäämisestä? Tässä kohtaa luontotoiminta astuu mukaan!
Omasta puolestani en lähde luontoon ainoastaan sen vuoksi, että siellä käyskentely on mukavaa puuhaa ja maisemat kauniita. Suurin syy miksi maaemon syleilyyn aina kerta toisensa jälkeen lähden on juurikin se, että siellä saa mielen entistä virkeämmäksi ja uusia näkökulmia elämään. Kun pienenä ihmisenä on suuren luonnon keskellä, tuntuu omatkin murheet hyvin pieniltä ja sitä kauan tarvittua omaa aikaa löytyy yllin kyllin. Luonnossa liikkumisesta on paljon muutakin hyötyä kuin sen virkistävä vaikutus, jopa vielä tutkitusti!
http://kuntoonluonnossa.fi/tarinamme/tutkittua-tietoa/
Omana lukuna on myös seikkailukasvatus. Sitä kautta alunperin sainkin innostuksen luonnossa liikkumiseen mutta sain myös paljon enemmän. Jos en seikkailukasvatuksen kurssille lähtenyt, olisin jäänyt monista mieltä kohentavista ja (oikeasti) voimauttavista kokemuksista paitsi. Tässä kohtaa mainittakoon, että minun kohdalla ne kokemukset muuttuivat elämyksiksi. Eikä koko touhu jäänyt vain siihen. Seikkailukasvatuksen ansiosta sain kipinän luonnossa liikkumiseen ja uuden harrastuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti